Saaren Jallu, Rummin Jussi ja Sippola surmatöissä
Jämsä 1918 (osa 3): Jämsän valkoisen terrorin murhien käytännön toteuttajista tuli legendaarisia hahmoja punaisten keskuudessa. Myös valkoinen puoli antoi valkoiselle terrorille jämsäläiset kasvot, ehkä suunnatakseen huomion terrorista yleensä ”terrorin sairastuttamiin poikkeusyksilöihin”.
Simolan taloon koottuja vuoden 1918 orpoja. Oikealla kirkkosilta, jota pitkin vankeja vietiin Saarelta kirkkomaalle surmattavaksi.
Saaren määräyksestä oli todistaja ollut teloituksissa läsnä, mutta vastenmielistä kuin toimitus oli, ei Mäkinen varmaa voinut sanoa, kuka kulloinkin vankeja surmasi, eikä todistaja edes kaikkia ampujia tuntenut, kun olivat vieraan seurakunnan miehiä.
Jalmari Saaren ja Juho Frommin (Rummin-Jussi) oli todistaja ainakin nähnyt ampumassa, samoin kuin Isolukkariksi kutsutun miehen ja arvattavasti Veikko Sippolankin.
Vangit olivat ammuttaviksi tuotaessa olleet kytketyt kaksi käsiraudoilla yhteen ja näin ollen usein toinen saanut odottaa, kunnes toveri ensin oli tapettu. Päällysvaatteita ei vangeilla ammuttavaksi tuotaessa ollut, mutta ammuttuilta oli niiltä, joilla paremmat kengät oli jalassa, jalkineet otettu ennen hautaamista pois.
Punaisten johtohenkilöiden pidätysten jälkeen melko pian, helmikuun puolivälin tienoilla, alkoivat Jämsässä punaisten tai sellaisiksi leimattujen murhat. Haudankaivaja Mäkinen kuvaa niitä osaltaan todistajalausunnossaan, joka muutamia epätäsmällisyyksiä lukuun ottamatta on yhteneväinen muun historiatutkimuksen ja muistitiedon kanssa.
Puhdistusten kaava oli seuraava: henkilön vangitseminen aseiden tai asiapapereiden etsintöjen tai muun vastaavan yhteydessä, vankien säilyttäminen Saaren talossa, vangittujen kuulustelut, toisinaan kidutukset ”tunnustusten” saamiseksi ja teloitukset, ensin Saaren kartanon mailla, sittemmin kirkon kellotapulissa ja myöhemmin hautausmaalla joukkohautaan.
Konkreettisten murhaamisten pääasiallisina toteuttajina mainitaan eri lähteissä Mäkisen mainitsema nelikko.
Saari oli jämsäläinen ison talon isäntä ja poikamies, sisällissodan aikaan 45-vuotias ja suojeluskunnan esikunnan jäsen. Aikalaiskuvaelmien mukaan hän oli ”henkilökohtaisesti mitään pelkäämätön talonpoikaispäällikkö, jolle vaihtoehtoja ei ollut olemassa”. Hänen henkilöhistoriastaan tiedetään pitkäaikainen, leppymätön viha työväenaatetta kohtaan.
Mitä ilmeisemmin Saaren Jallu oli täysin kylmäverinen tyyppi, sillä Jämsän tapahtumien jälkeen hän julkisuudessa ja yksityisissä kohtaamisissa tyynen rauhallisesti kielsi kaiken osallisuutensa kuolemantuomioihin.
Miksi jämsäläisestä Johannes Fromista sitten tuli reilun parinkympin ikäisenä ”tyypillinen luokkaloikkari” ja kylmäverinen teloittaja, ”Rummin Jussi”, josta väsäiltiin arkkiveisuja. Jussin elämästä tiedetään, että hänestä tuli jo lapsena orpo ja hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa huutolaisena.
Ratkaisiko puhdas sattuma sen, että Jussi liittyi valkoisten puolelle, hänhän oli ennen sisällissotaa ottanut osaa työväenliikkeen toimintaan luennoilla tai kursseilla. Oliko hänellä tarve kuulua johonkin, jossa pääsi ”toteuttamaan” luontoaan tai kostamaan koko ihmiskunnalle? Syrjäytyneen ja kaltoin kohdellun tarina?
Rummin Jussin mainetta kuvaa, että Tampereelle pystytetylle Vapaudenpatsaalle annettiin punaisten puolelta 1920-luvulla pilkkanimi ”Rummin Jussi”, jota nimeä patsaasta käytettiin yhä syksyllä 2017, kun Tampereella leimahti pienimuotoinen patsaskeskustelu. Legenda elää!
Kolmikymppinen Veikko Sippola taas tuli Jämsään sodan alkuvaiheilla rintamalinjojen läpi Kärkölästä ja Tyko Isolukkari Lammilta. Jälkimmäisestä tiedetään vähemmän, mutta Sippolasta sitäkin enemmän. Hän oli lähtöisin Pohjanmaalta ja hänen henkilöhistoriansa ennen sotaa kertoo leppymättömästä vihasta ”punikkeja” kohtaan ja epäonnistumisista rakennusmestarina Helsingissä.
Sippolan henkilöhistoriaa perannut tutkija Aapo Roselius toteaa, että Sippola toimi Jämsässä vangitsijana, kuulustelijana ja myös aktiivisena teloittajana. Maaliskuun alkupuolella hänet mainitaan Korpilahden suojeluskunnan päällikkönä, ja lisäksi hän osallistui sotilaana Tampereen valtaukseen.
Näyttää siltä, että missä Sippola liikkuikin, siellä syntyi ruumiita, myös korpilahtelaisia murhattiin. Roselius pitää mahdollisena, että Sippolan ajallisella Jämsässä ololla ja Jämsän teloituksilla voi olla korrelaatio: murhia oli vähemmän sinä aikana, kun Sippola oli välillä sotatoimissa.
Punaisen sisällisotakirjallisuuden ja työväenlehtien ohella myös valkoinen puoli antoi syytöksille valkoisesta terrorista kasvot jo pian sodan jälkeen Saaren Jallulle, Rummin Jussille ja Sippolalle, oletettavasti osin johdattaakseen syytökset terrorista vain ”poikkeusyksilöiden” harteille. Jopa Suojeluskuntalainen-lehdessä vaadittiin jo syksyllä 1918 nimeltä mainiten Saaren, Fromin ja Sippolan tuomitsemista, jonka jälkeen heidät voitaisiin armahtaa.
Saari ja Sippola joutuivatkin, oikeastaan ainoina valkoisina Suomessa, muutama vuosi sodan jälkeen oikeuteen sisällissodan aikaista tapahtumista, Sippola tosin kesän 1918 Kärkölän murhista.
Saari oli syytettynä Kokkolassa toukokuussa 1918 tapahtuneen jämsäläisen August Laineen murhan yllytyksestä ja jämsänkoskelaisen opettaja Kaarlo Isomäen murhayrityksen yllytyksestä. Hänet lopulta tuomittiinkin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen, josta hänet kuitenkin vapautettiin niin sanotun Svinhufvudin armahdusasetuksen nojalla.
Pitkin Suomea eri nimillä kierrellyt Rummin Jussi päätyi oikeuden eteen vasta kymmenen vuotta sisällissodan jälkeen. Syytteistä Laineen murhaan ja Isomäen murhan yritykseen hänet kuitenkin vapautettiin armahdusasetuksen nojalla.
Jämsän teloitusten keskeisen nelikon henkilöhistorioista voisi vetää lankoja suoriksi. Oliko ainakin osittain niin, että sattuma toi jämsäläiset ja muualta tulleet patologiset ”terrorin sairastuttamat” yhteen ja tämä osaltaan ruokki murhia; mopo pääsi karkaamaan käsistä?
Jämsän vuoden 1918 tapahtumat voisi siis sälyttää mutkattomasti ”poikkeusyksilöiden” vastuulle, mutta oliko niin. Sen selvittäminen yksiselitteisesti onkin ollut vaikeaselkoisempi juttu.
Jalmari Saaren ja Juho Frommin (Rummin-Jussi) oli todistaja ainakin nähnyt ampumassa, samoin kuin Isolukkariksi kutsutun miehen ja arvattavasti Veikko Sippolankin.
Vangit olivat ammuttaviksi tuotaessa olleet kytketyt kaksi käsiraudoilla yhteen ja näin ollen usein toinen saanut odottaa, kunnes toveri ensin oli tapettu. Päällysvaatteita ei vangeilla ammuttavaksi tuotaessa ollut, mutta ammuttuilta oli niiltä, joilla paremmat kengät oli jalassa, jalkineet otettu ennen hautaamista pois.
Punaisten johtohenkilöiden pidätysten jälkeen melko pian, helmikuun puolivälin tienoilla, alkoivat Jämsässä punaisten tai sellaisiksi leimattujen murhat. Haudankaivaja Mäkinen kuvaa niitä osaltaan todistajalausunnossaan, joka muutamia epätäsmällisyyksiä lukuun ottamatta on yhteneväinen muun historiatutkimuksen ja muistitiedon kanssa.
Puhdistusten kaava oli seuraava: henkilön vangitseminen aseiden tai asiapapereiden etsintöjen tai muun vastaavan yhteydessä, vankien säilyttäminen Saaren talossa, vangittujen kuulustelut, toisinaan kidutukset ”tunnustusten” saamiseksi ja teloitukset, ensin Saaren kartanon mailla, sittemmin kirkon kellotapulissa ja myöhemmin hautausmaalla joukkohautaan.
Konkreettisten murhaamisten pääasiallisina toteuttajina mainitaan eri lähteissä Mäkisen mainitsema nelikko.
Saari oli jämsäläinen ison talon isäntä ja poikamies, sisällissodan aikaan 45-vuotias ja suojeluskunnan esikunnan jäsen. Aikalaiskuvaelmien mukaan hän oli ”henkilökohtaisesti mitään pelkäämätön talonpoikaispäällikkö, jolle vaihtoehtoja ei ollut olemassa”. Hänen henkilöhistoriastaan tiedetään pitkäaikainen, leppymätön viha työväenaatetta kohtaan.
Mitä ilmeisemmin Saaren Jallu oli täysin kylmäverinen tyyppi, sillä Jämsän tapahtumien jälkeen hän julkisuudessa ja yksityisissä kohtaamisissa tyynen rauhallisesti kielsi kaiken osallisuutensa kuolemantuomioihin.
Miksi jämsäläisestä Johannes Fromista sitten tuli reilun parinkympin ikäisenä ”tyypillinen luokkaloikkari” ja kylmäverinen teloittaja, ”Rummin Jussi”, josta väsäiltiin arkkiveisuja. Jussin elämästä tiedetään, että hänestä tuli jo lapsena orpo ja hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa huutolaisena.
Ratkaisiko puhdas sattuma sen, että Jussi liittyi valkoisten puolelle, hänhän oli ennen sisällissotaa ottanut osaa työväenliikkeen toimintaan luennoilla tai kursseilla. Oliko hänellä tarve kuulua johonkin, jossa pääsi ”toteuttamaan” luontoaan tai kostamaan koko ihmiskunnalle? Syrjäytyneen ja kaltoin kohdellun tarina?
Rummin Jussin mainetta kuvaa, että Tampereelle pystytetylle Vapaudenpatsaalle annettiin punaisten puolelta 1920-luvulla pilkkanimi ”Rummin Jussi”, jota nimeä patsaasta käytettiin yhä syksyllä 2017, kun Tampereella leimahti pienimuotoinen patsaskeskustelu. Legenda elää!
Kolmikymppinen Veikko Sippola taas tuli Jämsään sodan alkuvaiheilla rintamalinjojen läpi Kärkölästä ja Tyko Isolukkari Lammilta. Jälkimmäisestä tiedetään vähemmän, mutta Sippolasta sitäkin enemmän. Hän oli lähtöisin Pohjanmaalta ja hänen henkilöhistoriansa ennen sotaa kertoo leppymättömästä vihasta ”punikkeja” kohtaan ja epäonnistumisista rakennusmestarina Helsingissä.
Sippolan henkilöhistoriaa perannut tutkija Aapo Roselius toteaa, että Sippola toimi Jämsässä vangitsijana, kuulustelijana ja myös aktiivisena teloittajana. Maaliskuun alkupuolella hänet mainitaan Korpilahden suojeluskunnan päällikkönä, ja lisäksi hän osallistui sotilaana Tampereen valtaukseen.
Näyttää siltä, että missä Sippola liikkuikin, siellä syntyi ruumiita, myös korpilahtelaisia murhattiin. Roselius pitää mahdollisena, että Sippolan ajallisella Jämsässä ololla ja Jämsän teloituksilla voi olla korrelaatio: murhia oli vähemmän sinä aikana, kun Sippola oli välillä sotatoimissa.
Punaisen sisällisotakirjallisuuden ja työväenlehtien ohella myös valkoinen puoli antoi syytöksille valkoisesta terrorista kasvot jo pian sodan jälkeen Saaren Jallulle, Rummin Jussille ja Sippolalle, oletettavasti osin johdattaakseen syytökset terrorista vain ”poikkeusyksilöiden” harteille. Jopa Suojeluskuntalainen-lehdessä vaadittiin jo syksyllä 1918 nimeltä mainiten Saaren, Fromin ja Sippolan tuomitsemista, jonka jälkeen heidät voitaisiin armahtaa.
Saari ja Sippola joutuivatkin, oikeastaan ainoina valkoisina Suomessa, muutama vuosi sodan jälkeen oikeuteen sisällissodan aikaista tapahtumista, Sippola tosin kesän 1918 Kärkölän murhista.
Saari oli syytettynä Kokkolassa toukokuussa 1918 tapahtuneen jämsäläisen August Laineen murhan yllytyksestä ja jämsänkoskelaisen opettaja Kaarlo Isomäen murhayrityksen yllytyksestä. Hänet lopulta tuomittiinkin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen, josta hänet kuitenkin vapautettiin niin sanotun Svinhufvudin armahdusasetuksen nojalla.
Pitkin Suomea eri nimillä kierrellyt Rummin Jussi päätyi oikeuden eteen vasta kymmenen vuotta sisällissodan jälkeen. Syytteistä Laineen murhaan ja Isomäen murhan yritykseen hänet kuitenkin vapautettiin armahdusasetuksen nojalla.
Jämsän teloitusten keskeisen nelikon henkilöhistorioista voisi vetää lankoja suoriksi. Oliko ainakin osittain niin, että sattuma toi jämsäläiset ja muualta tulleet patologiset ”terrorin sairastuttamat” yhteen ja tämä osaltaan ruokki murhia; mopo pääsi karkaamaan käsistä?
Jämsän vuoden 1918 tapahtumat voisi siis sälyttää mutkattomasti ”poikkeusyksilöiden” vastuulle, mutta oliko niin. Sen selvittäminen yksiselitteisesti onkin ollut vaikeaselkoisempi juttu.
FAKTA
* Yhteensä noin 70 jämsäläistä tai toispaikkakuntalaista murhattiin Jämsässä. Lähes 60 näistä surmista voidaan osoittaa Saaren osalle (Jalmari Saaren tiedetään olleen surmaajana tai uhri on surmattu sen jälkeen, kun hänet on viety Saarelle, tai Saarelle tai Saarelta kuljetettaessa.)
* Jämsäläiset kävivät murhaamassa jämsäläisiä punaisia vankeja myös muualla, kuten Jalmari Saari ja Johannes From toukokuussa Pohjanmaalla. Valkoisen terrorin uhrien kokonaiskulu on noin 80.
* Väliaikaisena valtionhoitajana Per Erik Svinhufvud antoi lokakuussa 1918 asetuksen, jossa vapautettiin rikosoikeudellisesta vastuusta kaikki sodan tai sen jälkiselvittelyjen aikana laittomiin teloituksiin ja muihin sotarikoksiin osallisina olleet valkoiset. Asetuksen ansiosta jämsäläiset Jalmari Saari ja Johannes From välttyivät vankeudelta.
* Yhteensä noin 70 jämsäläistä tai toispaikkakuntalaista murhattiin Jämsässä. Lähes 60 näistä surmista voidaan osoittaa Saaren osalle (Jalmari Saaren tiedetään olleen surmaajana tai uhri on surmattu sen jälkeen, kun hänet on viety Saarelle, tai Saarelle tai Saarelta kuljetettaessa.)
* Jämsäläiset kävivät murhaamassa jämsäläisiä punaisia vankeja myös muualla, kuten Jalmari Saari ja Johannes From toukokuussa Pohjanmaalla. Valkoisen terrorin uhrien kokonaiskulu on noin 80.
* Väliaikaisena valtionhoitajana Per Erik Svinhufvud antoi lokakuussa 1918 asetuksen, jossa vapautettiin rikosoikeudellisesta vastuusta kaikki sodan tai sen jälkiselvittelyjen aikana laittomiin teloituksiin ja muihin sotarikoksiin osallisina olleet valkoiset. Asetuksen ansiosta jämsäläiset Jalmari Saari ja Johannes From välttyivät vankeudelta.