Opettaja Isomäen uskomaton tarina
Jämsä 1918 (osa 5): Jämsän vuoden 1918 tapahtumat sisältävät kymmeniä kuolemaan johtaneita yksittäisiä kärsimysnäytelmiä. Opettaja Kaarlo Isomäen tarina on taasen uskomaton selviytymistarina.
Opettaja Kaarlo Isomäki ja poikaoppilaita 1917 Jämsänkoskella. (Kuva: Olli Penttisen arkisto)
Kansliassa tapaan kotipitäjäni miehen, entisiltä kauhun päiviltä tutun S:n (Jalmari Saari). Tervehtiessäni kääntää tämä katseensa sivulle. S:n apuri F. (Johannes From) mittaa rauhattomana lattiaa miekan kärjen matalalta varrelta viiltäessä maahan.
Jämsäläinen vanki Laine (August) on myöskin noudettu sellistä kansliaan. Käsirautoihin kytkettäessä yritän sopertaa: ”Miksi kohtelette kuin suurta pahantekijää?”
Edellä kerrottu on katkelma opettaja Kaarlo Isomäen vuonna 1920 julkaistusta pienoisromaanista Henkipattona. Isomäen tapaus on paitsi uskomaton ja merkillinen, myös historiallisesti arvokas. Hän pääsi pakenemaan teloittajaltaan Rummin Jussilta, toi omalta osaltaan päivän valoon Jämsän tapahtumat liki tuoreeltaan ja lähti käymään oikeutta Jalmari Saarta ja Johannes Fromia vastaan.
Isomäen selviytymisen ansiosta Saari ja From katsottiin oikeuskäsittelyissä syyllisiksi August Laineen murhaan ja Kaarlo Isomäen murhan yritykseen, vaikka heidät teoistaan armahdettiin, kuten on aiemmin kerrottu.
Joka tapauksessa tapaus Isomäki oli ainoa, josta Jämsän valkoisen terrorin toteuttajat joutuivat valkoisessa Suomessa leivättömän pöydän ääreen, eikä oikeudenkäyntejä sitten muita ollutkaan koko valtakunnassa kuin Jämsässä riehuneen Veikko Sippolan ja hänen kumppaneiden oikeudenkäynti Kärkölän murhista kesällä 1918. Jämsän tapahtumista Sippola ei oikeuteen joutunut.
Oikeudenkäynnit Saarta, Fromia ja Sippolaa vastaan osaltaan kuitenkin osoittavat Jämsän tapahtumien poikkeavuutta ”yleisestä trendistä”.
Isomäki vangittiin Jämsän työväenliikkeen johtohenkilöiden ohella vangitsemisten alettua Jämsässä, vaikka hän oli puoluekannaltaan nuorsuomalainen. Vangitsemista perusteltiin ilmiselvästi tekaistuin perustein. Mitä ilmeisemmin hänet vangittiin puhtaasti henkilökohtaista syistä.
Isomäen työmaa oli Jämsänkosken kansakoulu. Sen johtokunnan puheenjohtaja, suojeluskunnan esikunnan jäsen Jarl Grönholm oli ollut vahvasti erimielinen koulun kehittämisestä opettajan kanssa. Grönholm oli mukana vangitsemassa Isomäkeä tämän kotoa. Lisäksi muistitiedon mukaan suojeluskunta-aktivisti Haarla oli mieltynyt Isomäen silloiseen morsiameen.
Isomäki siirrettiin Jämsästä Jyväskylään, josta hänet siirrettiin Kokkolaan vankileirille. Samalla leirillä oli myös helmikuun alkupuolella vangittu Jämsän työväenyhdistyksen sihteeri August Laine.
Maaliskuun alkupäivinä Veikko Sippola vieraili Kokkolan leirin tutkintoasiainpäällikön tuomari Procopen luona. Sippola kertoi olevansa Jämsän suojeluskunnan esikunnan tiedusteluosaston palveluksessa. Procopen mukaan Sippola erityisen röyhkeään sävyyn kysyi, mistä johtui, ettei Procope ollut toimeenpannut hänen käskyjään erinäisten vankien teloittamisesta, jotka hän oli lähettänyt Kokkolaan Jämsästä.
Jämsästä Kokkolaan ei kuitenkaan toimitettu selitystä Isomäen ja Laineen tapauksista. Isomäki päästettiinkin ehdonalaiseen vapauteen 5. toukokuuta, koska hänen vangitsemiselleen ei löytynyt perusteluita. Hän ei kuitenkaan saanut poistua Kokkolasta.
Viikkoa myöhemmin Saaren Jallu ja Rummin Jussi tulivat kuitenkin hakemaan Isomäkeä ja Lainetta Jämsään vietäväksi muka kuulusteluihin. Todellisuudessa Isomäki ja Laine kuljettiin Kokkolassa Elisabethin metsään teloitettaviksi, mutta kuin ihmeen kaupalla Isomäki onnistui pakenemaan Fromilta ja kokkolalaisilta vanginvartioilta metsään. Laine sen sijaan teloitettiin.
Isomäki piilotteli kolme kuukautta metsissä. Hän pysyi hengissä syöden marjoja, juuria, jätteitä ja muita metsän antimia. Lopulta hän riutuneena päätyi Petäjäveden suojeluskunnan haltuun. Petäjävedeltä hänen opettajaystävänsä Viljo Hirsjärvi ja Jämsän porvariston yksi mahtimiehistä, tilanomistaja Joonas Vuolle-Apiala avustivat hänet Helsinkiin sairaalaan.
Isomäki joutui vielä syksyllä vastaamaan syytteisiin avunannosta valtiopetokseen, mutta hänet yksiselitteisesti vapautettiin kaikista syytteitä. Koettelemuksistaan hän kirjoitti pienoisromaanin Henkipattona. Kirjaa ja oikeudenkäyntiaineistoa Saarta ja Fromia vastaan on käytetty paljon sisällissotaa käsittelevien historiateosten lähteenä.
Vaikka Isomäen teloittamisessa Saari ja From vetivät vesiperän, niin samalla Pohjanmaan kierroksella kaksikko haki helmikuun alkupuolella Jämsässä vangitut työväenliikkeen ”tekijämiehet” Hugo Hartenin, Herman Salmelan ja Samuli Lehtisen Närpiön vankileiriltä ja teloittivat heidät Seinäjoella.
Pohjanmaan teloitusretken ”ansiosta” Jämsän tapahtumat olivat myöhemmin julkisen lehtipolemiikin, myös porvarillisen lehdistön, kohteina Isomäen nostettua syytteet Saarta ja Fromia vastaan. Joka yhteydessä Saari selitti ”ajan tavan mukaan”, että Pohjanmaalla kyseessä olivat karkausyritykset, joten vangit oli ammuttava. Valkoisenkaan Suomen oikeuslaitos ei selitystä niellyt.
Saari ja From olivat Pohjanmaan retkellään virallisen valtuutuksen turvin. Saari oli Jämsän sodan aikaiselta komendantilta, iäkkäältä kapteeni Bäckmanilta pyytänyt Jämsän Vankeinhoidon päällikön ominaisuudessa kirjallista lupaa tuoda Jämsään uusia kuulusteluja varten Pohjanmaan vankileireille sijoitetut jämsäläiset. Bäckman hyväksyi anomuksen. Vangit siis kuitenkin teloitettiin.
Bäckmanin osuutta Jämsän tapahtumiin ei kuitenkaan kokonaisuudessaan pidetä merkittävänä, vaikka hän komendanttina toimikin. Jaakko Paavolaisen mukaan tuntuu mahdottomalta, että Bäckman omalla vastuullaan olisi niin häikäilemättömästi uskaltanut menetellä kuin Jämsässä meneteltiin.
Lähtivätkö Saaren Jallu ja Rummin Jussi sitten Pohjanmaalle ilman Jämsän suojeluskunnan esikunnan valtuutusta. Ainakin syksyllä Isomäkeä vastaan käydyssä oikeuskäsittelyssä suojeluskunnan esikunta kiisti, että se olisi lähettänyt Saaren ja Fromin Kokkolaan. Toisaalta Saari ja From kuittasivat esikunnalta matka- ja päivärahat kymmeneltä päivältä toukokuun 21. päivänä.
Jämsäläinen vanki Laine (August) on myöskin noudettu sellistä kansliaan. Käsirautoihin kytkettäessä yritän sopertaa: ”Miksi kohtelette kuin suurta pahantekijää?”
Edellä kerrottu on katkelma opettaja Kaarlo Isomäen vuonna 1920 julkaistusta pienoisromaanista Henkipattona. Isomäen tapaus on paitsi uskomaton ja merkillinen, myös historiallisesti arvokas. Hän pääsi pakenemaan teloittajaltaan Rummin Jussilta, toi omalta osaltaan päivän valoon Jämsän tapahtumat liki tuoreeltaan ja lähti käymään oikeutta Jalmari Saarta ja Johannes Fromia vastaan.
Isomäen selviytymisen ansiosta Saari ja From katsottiin oikeuskäsittelyissä syyllisiksi August Laineen murhaan ja Kaarlo Isomäen murhan yritykseen, vaikka heidät teoistaan armahdettiin, kuten on aiemmin kerrottu.
Joka tapauksessa tapaus Isomäki oli ainoa, josta Jämsän valkoisen terrorin toteuttajat joutuivat valkoisessa Suomessa leivättömän pöydän ääreen, eikä oikeudenkäyntejä sitten muita ollutkaan koko valtakunnassa kuin Jämsässä riehuneen Veikko Sippolan ja hänen kumppaneiden oikeudenkäynti Kärkölän murhista kesällä 1918. Jämsän tapahtumista Sippola ei oikeuteen joutunut.
Oikeudenkäynnit Saarta, Fromia ja Sippolaa vastaan osaltaan kuitenkin osoittavat Jämsän tapahtumien poikkeavuutta ”yleisestä trendistä”.
Isomäki vangittiin Jämsän työväenliikkeen johtohenkilöiden ohella vangitsemisten alettua Jämsässä, vaikka hän oli puoluekannaltaan nuorsuomalainen. Vangitsemista perusteltiin ilmiselvästi tekaistuin perustein. Mitä ilmeisemmin hänet vangittiin puhtaasti henkilökohtaista syistä.
Isomäen työmaa oli Jämsänkosken kansakoulu. Sen johtokunnan puheenjohtaja, suojeluskunnan esikunnan jäsen Jarl Grönholm oli ollut vahvasti erimielinen koulun kehittämisestä opettajan kanssa. Grönholm oli mukana vangitsemassa Isomäkeä tämän kotoa. Lisäksi muistitiedon mukaan suojeluskunta-aktivisti Haarla oli mieltynyt Isomäen silloiseen morsiameen.
Isomäki siirrettiin Jämsästä Jyväskylään, josta hänet siirrettiin Kokkolaan vankileirille. Samalla leirillä oli myös helmikuun alkupuolella vangittu Jämsän työväenyhdistyksen sihteeri August Laine.
Maaliskuun alkupäivinä Veikko Sippola vieraili Kokkolan leirin tutkintoasiainpäällikön tuomari Procopen luona. Sippola kertoi olevansa Jämsän suojeluskunnan esikunnan tiedusteluosaston palveluksessa. Procopen mukaan Sippola erityisen röyhkeään sävyyn kysyi, mistä johtui, ettei Procope ollut toimeenpannut hänen käskyjään erinäisten vankien teloittamisesta, jotka hän oli lähettänyt Kokkolaan Jämsästä.
Jämsästä Kokkolaan ei kuitenkaan toimitettu selitystä Isomäen ja Laineen tapauksista. Isomäki päästettiinkin ehdonalaiseen vapauteen 5. toukokuuta, koska hänen vangitsemiselleen ei löytynyt perusteluita. Hän ei kuitenkaan saanut poistua Kokkolasta.
Viikkoa myöhemmin Saaren Jallu ja Rummin Jussi tulivat kuitenkin hakemaan Isomäkeä ja Lainetta Jämsään vietäväksi muka kuulusteluihin. Todellisuudessa Isomäki ja Laine kuljettiin Kokkolassa Elisabethin metsään teloitettaviksi, mutta kuin ihmeen kaupalla Isomäki onnistui pakenemaan Fromilta ja kokkolalaisilta vanginvartioilta metsään. Laine sen sijaan teloitettiin.
Isomäki piilotteli kolme kuukautta metsissä. Hän pysyi hengissä syöden marjoja, juuria, jätteitä ja muita metsän antimia. Lopulta hän riutuneena päätyi Petäjäveden suojeluskunnan haltuun. Petäjävedeltä hänen opettajaystävänsä Viljo Hirsjärvi ja Jämsän porvariston yksi mahtimiehistä, tilanomistaja Joonas Vuolle-Apiala avustivat hänet Helsinkiin sairaalaan.
Isomäki joutui vielä syksyllä vastaamaan syytteisiin avunannosta valtiopetokseen, mutta hänet yksiselitteisesti vapautettiin kaikista syytteitä. Koettelemuksistaan hän kirjoitti pienoisromaanin Henkipattona. Kirjaa ja oikeudenkäyntiaineistoa Saarta ja Fromia vastaan on käytetty paljon sisällissotaa käsittelevien historiateosten lähteenä.
Vaikka Isomäen teloittamisessa Saari ja From vetivät vesiperän, niin samalla Pohjanmaan kierroksella kaksikko haki helmikuun alkupuolella Jämsässä vangitut työväenliikkeen ”tekijämiehet” Hugo Hartenin, Herman Salmelan ja Samuli Lehtisen Närpiön vankileiriltä ja teloittivat heidät Seinäjoella.
Pohjanmaan teloitusretken ”ansiosta” Jämsän tapahtumat olivat myöhemmin julkisen lehtipolemiikin, myös porvarillisen lehdistön, kohteina Isomäen nostettua syytteet Saarta ja Fromia vastaan. Joka yhteydessä Saari selitti ”ajan tavan mukaan”, että Pohjanmaalla kyseessä olivat karkausyritykset, joten vangit oli ammuttava. Valkoisenkaan Suomen oikeuslaitos ei selitystä niellyt.
Saari ja From olivat Pohjanmaan retkellään virallisen valtuutuksen turvin. Saari oli Jämsän sodan aikaiselta komendantilta, iäkkäältä kapteeni Bäckmanilta pyytänyt Jämsän Vankeinhoidon päällikön ominaisuudessa kirjallista lupaa tuoda Jämsään uusia kuulusteluja varten Pohjanmaan vankileireille sijoitetut jämsäläiset. Bäckman hyväksyi anomuksen. Vangit siis kuitenkin teloitettiin.
Bäckmanin osuutta Jämsän tapahtumiin ei kuitenkaan kokonaisuudessaan pidetä merkittävänä, vaikka hän komendanttina toimikin. Jaakko Paavolaisen mukaan tuntuu mahdottomalta, että Bäckman omalla vastuullaan olisi niin häikäilemättömästi uskaltanut menetellä kuin Jämsässä meneteltiin.
Lähtivätkö Saaren Jallu ja Rummin Jussi sitten Pohjanmaalle ilman Jämsän suojeluskunnan esikunnan valtuutusta. Ainakin syksyllä Isomäkeä vastaan käydyssä oikeuskäsittelyssä suojeluskunnan esikunta kiisti, että se olisi lähettänyt Saaren ja Fromin Kokkolaan. Toisaalta Saari ja From kuittasivat esikunnalta matka- ja päivärahat kymmeneltä päivältä toukokuun 21. päivänä.
FAKTA
* Kaarlo Isomäki lähti 1920-luvulla opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon. Hän työskenteli kouluhallituksessa, toimi Lahdessa opettajana ja koulujen tarkastajana. Isomäki kuoli Lahdessa 1958 69-vuotiaana.
* Jalmari Saari oli mennyt illalla 28. syyskuuta 1925 kartanonsa viljankuivaamona toimineeseen riiheen. Saari kiipesi sekoittamaan kuivuvaa viljaa ja nähtävästi putosi pimeässä pää edellä riihen uunin ja palomuurin väliseen rakoon. Saari sai pahoja palovammoja, lisäksi terävä kivensärmä lävisti keuhkot. Aamulla löydettäessä Saari oli vielä elossa, mutta hän kuoli myöhemmin sairaalassa.
* Johannes From lähti Jämsästä syksyllä 1918 valkoisten hylkäämänä ja punaisten hyljeksimänä. From asui eri nimillä eri puolilla maata, lähinnä eteläisessä Suomessa. Oikeuteen hänet löydettiin vasta vuonna 1928. From kuoli Lohjalla Johannes Heino -nimisenä huhtikuussa 1964.
* Kaarlo Isomäki lähti 1920-luvulla opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon. Hän työskenteli kouluhallituksessa, toimi Lahdessa opettajana ja koulujen tarkastajana. Isomäki kuoli Lahdessa 1958 69-vuotiaana.
* Jalmari Saari oli mennyt illalla 28. syyskuuta 1925 kartanonsa viljankuivaamona toimineeseen riiheen. Saari kiipesi sekoittamaan kuivuvaa viljaa ja nähtävästi putosi pimeässä pää edellä riihen uunin ja palomuurin väliseen rakoon. Saari sai pahoja palovammoja, lisäksi terävä kivensärmä lävisti keuhkot. Aamulla löydettäessä Saari oli vielä elossa, mutta hän kuoli myöhemmin sairaalassa.
* Johannes From lähti Jämsästä syksyllä 1918 valkoisten hylkäämänä ja punaisten hyljeksimänä. From asui eri nimillä eri puolilla maata, lähinnä eteläisessä Suomessa. Oikeuteen hänet löydettiin vasta vuonna 1928. From kuoli Lohjalla Johannes Heino -nimisenä huhtikuussa 1964.